Uusi vaihtoehto: Halla-ahon Perussuomalaiset

Aikamoiset poliittiiset myllerrykset ovat lähteneet liikkeelle yhdestä puoluekokouksesta. Perussuomalaiset valitsivat viime viikonloppuna eli 10.-11.6.2017 itselleen jäsenäänestyksellä uudet henkilöt johtamaan puoluetta. Jussi Halla-ahosta tuli puheenjohtaja ja varalla ovat Laura Huhtasaari, Teuvo Hakkarainen ja Juho Eerola. Sampo Terhon häviö puheenjohtajakamppailussa taisi ottaa koville, sillä kolme päivää puheenjohtajavaalien jälkeen persuista irtaantui 20 kansanedustajan joukko omaksi eduskuntaryhmäkseen. Näiden joukossa ovat mm. Sampo Terho, Timo Soini ja Simon Elo.

12.6.2017 kuulimme, ettei uudestisyntynyt Perussuomalaiset mahdu enää hallitukseen. Pääministeri Juha Sipilä ja valtiovarainministeri Petteri Orpo ovat monta kertaa vastanneet kysymykseen miksi Halla-ahon johtama Perussuomalaiset on hallituskelvoton. Olen kuullut kyllästymiseen asti sanat arvomaailma, arvokysymykset, ihmisarvo ja vastuunkanto. Hallituksen toiminta kuulemma nojaa sellaisiin inhimillisiin arvoihin, joihin Halla-ahon Perussuomalaiset eivät sitoutuisi. Käsittämätön väite, koska Halla-aho on moneen kertaan vakuuttanut, että he sitoutuisivat noudattamaan nykyistä hallitusohjelmaa. Tällä hetkellä haisee moni asia ja eräs niistä asioista on se, että Sampo Terho moneen kertaan toitotti puheenjohtajakampanjan aikana, että hänellä ja Halla-aholla ei juurikaan ole eroa mitä tulee maahanmuuttokriittisyyteen ja Eu-vastaisuuteen. Silti Terho voi nyt jatkaa hallituksen ministerinä ja vielä eurooppaministerinä, mutta Halla-ahon johtamaa Perussuomalaisia sinne ei huolittu. Tää juttu vaan haisee.

Haju vaan yltyy, kun netin syövereistä löytyi Lännen median 3.6.2017 julkaisema juttu, jonka mukaan 20 ”soinilais-terholaista” irtautuisi omaksi ryhmäkseen, jos Halla-ahosta tulee puheenjohtaja. Kuitenkin 13.6.2017 Sampo Terho kertoi tiedotustilaisuudessa, että päätös ryhmän syntymisestä tapahtui nyt puoluekokousviikonloppuna. Hänen mukaansa ryhmää ei oltaisi nimetty Uudeksi vaihtoehdoksi, jos tämä irtautuminen olisi ollut kauemmin suunnitelmissa. Kuka uskoo? Käsiä pystyyn vaan. Jaa, yhtään kättä ei noussut.

Entä uskooko joku sen, että Sipilä sai tiedon Perussuomalaisten hajaantumisesta matkallaan Kultarantaan, jossa hän olisi ojentanut Niinistölle hallituksen erokirjeen. Toimittajan kysyessä missä kohtaa Sipilä sai tämän tiedon, niin kuulemma tieto tuli juuri Naantalin kyltin kohdalla. Niin paksua bullshittiä kuin vain voi olla.

Lisää bullshittiä: A-studiossa 13.6.2017 haastateltiin Jussi Halla-ahoa ja Persuista loikanneita Tiina Elorantaa ja Simon Eloa. Tiina Eloranta heitti ilmaan näkemyksen, että Perussuomalaisia ohjailtaisiin ulkoa päin. Ohjailijoina olisivat esimerkiksi Hommaforum, Suomen Vastarintaliike ja Suomen Sisu. Lisäksi Eloranta väitti, että puoluekokouksessa olisi tehty natsitervehdyksiä sen jälkeen, kun Halla-aho valittiin puheenjohtajaksi ja siitä olevan kuvia todisteena. Halla-aho vastasi, ettei hän ole tällaisia tervehdyksiä nähnyt ja jos niitä on tehty, hän ei niitä hyväksy. Elorannan väitteet ovat tietysti puutaheinää. ”Natsitervehdyksistä” otettu kuva liittyi äänestystilanteeseen, joten kuvassa selkeästi ihmiset viittaavat, eivät natsitervehdi. Kehottaisin Elorantaa käymään optikolla. Samalla reissulla Eloranta voisi käydä juristin juttusilla, sillä Perussuomalaisten työmies Putkonen on tehnyt Elosta ja Elorannasta rikostutkintapyynnön natsisyytösten takia.

Simon Elon pokkaa pitää ihailla. Elorannan sanoessa, että Hommaforum ohjailisi Perussuomalaisia, Simon ”yli 800 kirjoitettua viestiä Hommaforumilla” Elo istui ilmekään värähtämättä tuolissaan. Elorannalle ei tee tiukkaakaan jatkaa hallituksessa Simon Elon kanssa, vaikka Simon on yksi näistä Homman ohjailtavista. Absurdia.

Suomen suunta on käynyt hyvin selväksi näiden viiden, hyvin tuulisen päivän aikana. Sipilä ja Orpo ohjaavat Suomea yhä syvemmälle Eu:n syövereihin eikä hallitusohjelmaan kirjattuja kiristyksiä maahanmuuttoon ole aikomustakaan noudattaa. Rajamme siis tulevat jatkossakin vuotamaan kuin seula. Näen hyvin mahdollisena sen, ettei Halla-ahon johtamia Perussuomalaisia ikinä hyväksytä hallitukseen, vaikka se saisikin seuraavissa eduskuntavaaleissa murskavoiton. Henkilökohtaisesti uskon tämän murskavoiton mahdollisuuteen. Halla-aho on hyvin järkevä poliitikko. Äänestäjä voi luottaa siihen, että sitä saat mitä tilaat, kun äänestät Halla-ahoa. Hän pystyy perustelemaan mielipiteensä selkeästi ja rauhallisesti, jopa kansantajuisesti, vaikka tohtori onkin (Toim. huom. hän EI ole rotutohtori, vaikka Ylen uutistoimittaja Pertti Rönkkö näin väittikin joitakin vuosia sitten, vaan kielitohtori). Hänen mielipiteensä maahanmuutosta eivät ole kovinkaan radikaaleja, vaikka näin annetaan ymmärtää. Tämä käynee viimeistään nyt selväksi, kun Halla-aho puheenjohtajan ominaisuudessa on enemmän esillä mediassa. Meitä maahanmuuttokriittisiä ei-natseja on kuitenkin tässä maassa aika paljon ja tästä joukosta moni on varmasti valmis äänestämään Halla-ahon Perussuomalaisia vain maahanmuutto- ja Eu-kysymysten takia. Perussuomalaiset ovat nyt aidosti ainoa vaihtoehto kaikille muille puolueille. Muut puolueet ovat Eu- ja maahanmuuttomyönteisiä. Mielestäni tämä asetelma povaa vaalivoittoa tulevissa eduskuntavaaleissa Halla-ahon Perussuomalaisille. Suomelle voitosta ei kuitenkaan paljoa hyötyä taida olla, koska Suomi-neidosta on tullut marionetti, jonka naruja vedellään salonkikelpoisesti Eu:n kabineteista.

 

 

Järjelle ei saa antaa valtaa?

1,5 viikkoa sitten Eurooppaa järisytti taas uusi, islamiin hyvin tiiviisti liittyvä terrori-isku, kun Iso-Britannian Manchesterissa räjähti muslimin toimesta pop-konsertin päätteeksi. Luulin turtuneeni jo näihin iskuihin, mutta kun kohteena oli nuoria tyttöjä ja jopa lapsia, niin jopa tällaisen paatuneen pessimistin mieli järkkyi. Luulin myös, että tämän iskun jälkeen olisin saanut lukea edes jonkun inhimillisen ja järkevän ulostulon esim. pääministeriltämme Juha Sipilältä, mutta jälleen kerran sain todeta, että väärin luultu.

Kuolleiden joukossa oli jopa 8-vuotias tyttö. Yhteensä kuolleita ihmisiä oli 22, loukkaantuneita 59. Saimme taas kuulla, että pelolle ei saa antaa valtaa ja viha pitää kääntää rakkaudeksi. Valitettavasti minä en enää pysty rakastamaan yhtäkään islamistia, joka vihaa länsimaalaista elämäntapaamme niin paljon, että sen takia täytyy räjäyttää itsensä ja viedä mukanaan muun muassa 8-vuotias tyttö. Olen antanut pelolle vallan. En ymmärrä mikseivät poliitikkomme tee enempää meidän eurooppalaisten turvallisuuden eteen. Betoniporsaiden ja junassa partioivien aseistettujen poliisien tulo katukuvaan ei nyt ihan riitä vakuuttamaan ja palauttamaan turvallisuuden tunnetta. Manchesterinkin iskijän turvallisuusuhka oli poliisin tiedossa, mutta siitä huolimatta hän sai rauhassa matkustella Turkkiin ja hänelle vielä maksettiin opintotukea/-lainaa, vaikka hän oli jo keskeyttänyt yliopisto-opintonsa! Mikä on se kollektiivinen hulluus, joka on vallannut Euroopan? Minä tiedän vastauksen: sen nimi on monikulttuurisuus ja monikulttuurisuus = islam.

Tämä kollektiivinen hulluus rapauttaa turvallisuutemme. Silti Suomessa halutaan panostaa nettipoliisien määrään ja siihen ollaan valmiita lisäämään resursseja.  Aamulehdessä poliisiylijohtaja Seppo Kolehmainen kertoo tilanteesta seuraavasti: ”- Poliisista uhkasi jäädä työttömäksi 200 määräaikaista poliisia, ja nyt nämä 200 saatiin lisärahoituksen turvin palkattua vihapuheen tutkimus- ja torjuntatyöhön, Kolehmainen kertoo.” Siis 200 uutta poliisia nettiin! Ei hyvää päivää. Kansanedustaja Juho Eerola kysyi kyselytunnilla todella aiheellisen kysymyksen; onko aikomusta kitkeä myös arabiankielistä vihapuhetta netistä. Voinette arvata onko aikomusta vai ei ja tämä seuraava kommentti, joka löytyy tuon jutun kommenttiosiosta kertonee kaiken vallitsevasta mentaliteetista:

Antero Leitzinger ·

Työskentelee yrityksessä Maahanmuuttovirasto
Tuskin löytyy resursseja myöskään liivin kielen seuraamiseen. Toisaalta voisi ajatella, ettei harvinaisimmilla kielillä voida myöskään lietsoa kovin suurta ihmisjoukkoa, eikä tarkoitus olekaan, että poliisi urkkisi yksityistä tai pienten ryhmien keskinäistä keskustelua kaikilla mahdollisilla salakielillä.”
Hyvä Antero: arabia ei ole salakieli.

Meitä eurooppalaisia räjäytellään tai rekoilla ajetaan päälle muun muassa joulutorilla, mutta me emme saa vihastua tästä kehityksestä. Jos kritisoit vallitsevaa tilannetta, voit joutua poliisin kuulusteluihin. Ruotsissa oli 70-vuotias nainen joutunut syytteeseen vihapuheesta, koska hän oli kritisoinut maahanmuuttajia autojen poltosta ja kadulle ulostamisesta. Mielestäni tässä ei ole mitään järkeä! Miksi poliitikkomme kuvittelevat, että täysin erilaisiin kulttuureihin tottuneet ihmiset voisivat elää sopusoinnussa ja muodostaa yhtenäisen yhteiskunnan, jossa kaikki noudattaisivat vallitsevia maan lakeja? Muslimeilla on koraaninsa ja heillä on sharia-lakinsa. Tämä on totuus, jota ei missään nimessä pitäisi unohtaa ja siltä ei missään nimessä pidä sulkea silmiä.

Tällä hetkellä kaikki muut poliitikot kuin persupoliitikot haluavat, ainakin julkisen keskustelun perusteella, jatkaa tällä ”Suomesta saa kuka vain hakea turvapaikkaa tallustelemalla rajamme yli”-linjalla. Tälle pitäisi tulla ehdottomasti stoppi! Päivä päivältä turvallisuutemme murenee ja mitään ei asian eteen tehdä. Tai tehdään. Palkataan lisää vihapuhepoliiseja, koska me suomalaisethan olemme tunnettuja siitä, että ensin vihapuhumme ja sitten räjäytämme itsemme. Ei kun…..

Tyttöjen ja naisten turvallisuudesta

Luin kuvottavan uutisen Helsingin Uutisten nettisivuilta alle 16-vuotiaisiin tyttöihin kohdistuvasta seksuaalisesta ahdistelusta. Tytöt olivat tutustuneet kaupungilla ulkomaalaistaustaisiin miehiin ja jatkaneet iltaa yksityisasunnoissa, joissa varsinainen ahdistelu oli tapahtunut. Näitä tapauksia on Joensuussa tullut poliisin tietoisuuteen kolme ja ne ovat erillisiä tapauksia, joissa uhrit ja rikokseen syyllistyneet ovat eri henkilöitä.

Noin kuukausi sitten luin jutun, jonka mukaan Turussa on seksuaalirikollisuus noussut huimat 400 % tämän vuoden tammi-maaliskuussa. Onneksi en ole joutunut viime aikoina tekemään rikosilmoitusta ahdistelusta, mutta taksilla suhailu sitä vastoin on lisääntyny. Pieni hintahan se noin 20 €/taksireissu on turvallisuudesta, mutta tulisin ilman niitäkin reissuja toimeen. Mieluummin kulkisin ihan kävellen, koska kaksi tervettä jalkaa löytyy, mutta olen antanut pelolle vallan. Niin olisi noiden alle 16-vuotiaiden tyttöjenkin pitänyt antaa. Kotona ja kouluissa pitäisi antaa realistista kulttuurikasvatusta: Suomessa ihmiset ovat samanarvoisia, mutta kaikkien tänne tulevien kulttuurissa näin ei ole. Riski joutua seksuaalisen ahdistelun kohteeksi on 17-kertainen tiettyjen kulttuurinedustajien seurassa. Todellisuudessa riski on varmasti vielä suurempi. Tietyn uskonnon edustajien joukosta löytyy myös x-määrä niitä, joille Suomen lait eivät merkitse mitään. Rikosilmoituksia ei tehdä poliisille, vaan paikallisen moskeijan imaamille. Avioliiton sisällä ei tapahdu raiskauksia, sillä miehellä on aina oikeus vaimoonsa. Naisen asema on muutenkin ala-arvoinen Suomen tasa-arvoiseen yhteiskuntaan verrattuna. Miten siis voisi olla mahdollista, että tietyn uskonnon edustajien sisällä tapahtuvat naisiin kohdistuvat rikokset tulisivat viranomaistemme tietoisuuteen?

En väitä, etteivätkö suomalaisetkin ahdistelisi, mutta on ihan faktaa, että meillä ahdistelu ei ole niin yleistä kuin tiettyjen kulttuurien edustajilla. Naisena ja kahden suloisen tytön tätinä minua kiukuttaa suunnattomasti vähättely, joka kohdistuu näihin erilailla naisia kohteleviin kulttuureihin. Koen, että jokainen tänne turvapaikanhakijana saapunut mies vähentää oikeuttani elää tasa-arvoisessa yhteiskunnassa. Näin ei olisi, jos maahan tulevat miehet unohtaisivat rajan ylitettyään entisen kulttuurinsa jossa elivät ja taikaiskusta alkaisivat elää suomalaisen kulttuurin mukaan.

Tällaista ihmettä ei tietenkään tapahdu, mutta kuin taikaiskusta maahanmuuttopolitiikkaamme voisi muuttaa siten, ettei kuka tahansa pääsisi enää tänne hakemaan turvapaikkaa. Suomalainen hyvinvointiyhteiskunta on muutenkin jo lähes kuolonkouristuksissaan. En tule koskaan ymmärtämään, miksi meidän pitää kaiken huonon päälle vielä uhrata tyttöjen ja naisten turvallisuus muka suuremman hyvän nimissä.

Pyöräile kuntalainen, vaikka henkesi uhalla!

Monet kunnat haluavat ainakin korulauseissa panostaa kestävään kehitykseen ja sen kanssa naimisissa olevaan kevyeen liikenteeseen. Turun kaupungin vuonna 2010 tekemässä kävelyn ja pyöräilyn kehittämisohjelmassa toivotaan, että: ”Pyörällä tehtävät matkat asukasta kohden lisääntyvät vähintään 50 % (vuoteen 2030 mennessä) vuoden 2006 tasosta.” Saman ohjelman kevyen liikenteen edistämistyön periaatteita ovat muun muassa: ”Ihmiselämän kunnioittaminen – ihmisten terveys ja turvallisuus asetetaan etusijalle” ja ”Liikkuminen kävellen ja pyörällä tarjoaa myönteisiä elämyksiä.” sekä tietysti: ”Taloudellisuus – vältetään kalliita ratkaisuja jos ne voidaan korvata edullisemmilla tai jos samalla rahalla saadaan enemmän vaikutuksia muulla tavalla.” Tällä hetkellä kalliita ratkaisuja on todella vältetty. Pyöräteiden kunnostaminen on korvattu halvalla ratkaisulla: jättämällä ne oman onnensa nojaan.

Keväästä syksyyn pyöräilen. 30 kilometrin pyörälenkki ei tee tiukkaa. Turun ja lähikuntien pyörätiet ovat siis tulleet todella tutuiksi. Joka vuosi kevään ensimmäiset lenkit menevät todella hyvällä fiiliksellä. On ihan mahtava tunne, kun talven tauon jälkeen saa taas painaa menemään. Niiden muutaman fiilistelylenkin jälkeen alkaa joka vuosittainen ketutus: miksi luulen polkevani perunapellossa, vaikka pyöräilen Uudenmaantien reunalla kulkevaa pyörätietä?

Viimeksi eilen nousi jopa tankoraivo. Kesken jyrkähkön alamäen oli asfaltti revitty pois ja tilalla oli isoa soraa. Autoilijoille olisi pystytetty liikennemerkki ja spottivalot, että edessä on työmaa. Mutta miten kohdellaan meitä hyötyliikkujia? Ei mitään varoitusta missään muodossa! Jos autoilija taajama-aluella osuu töyssyyn, saattaa auton pohja osua maahan. Jos pyörä tekee saman alamäessä kovassa vauhdissa, saattaa seuraukset olla hippasen vakavammat. Kenen etua ajaa se, ettei yhtä liikennemerkkiä voida pystyttää meille pyöräilijöille varoittamaan edessä olevasta todellisesta vaaratekijästä.

Kovasti eri kunnat muka-panostavat kevyeen liikenteeseen. Ihmisiä painostetaan liikkumaan enemmän, ettei vaan sairastuttaisi kakkostyypin diabetekseen. Silti pyöräteiden kunnossapito on täysin olematonta. Turkuun voisikin perustaa pyörätiereitistön, jolla olisi tehostettu kunnossapito. Reitistöä voisi laajentaa Fölin hengessä myös lähikuntiin. Sillä reitillä me kuntopyöräilijät saisimme ajella varmasti turvallisesti ja reitistö varmasti innostaisi lisää ihmisiä pyöränselkään. Tämä olisi win-win-tilanne pyöräilijöille, joiden tilanne Turussa on ollut jo vuosikymmeniä lose-lose, korulauseita sisältävästä kehittämisohjelmasta huolimatta.

Kaiken takana on sorrettu nainen

Naisten asema Suomessa nousee otsikoihin vähän väliä. Tietyt tahot pitävät tasa-arvoa lähes Suomen suurimpana ongelmana. Esimerkiksi viime vuonna perustettiin feministipuolue, jonka olemassaolon tarkoitus on jäänyt itselleni vähän arvoitukseksi. Suomessahan on naisilla varsin hyvät oltavat. Naiset saavat kouluttautua siinä missä miehetkin, naisia on hyvin korkeissa asemissa työelämässä, naisten sortaminen ei ole yleisesti hyväksyttyä jne…Silti jostain syystä tarvitsisimme naiskiintiöitä ja jopa kokonaisen puolueen ajamaan naisten asemaa. Emme tarvitse, sanon minä.

Naiset ovat yhtä kehittyneitä kuin miehetkin, niin miksi emme pystyisi yksilöinä pitämään puoliamme. Jos emme osaa työhaastatteluissa vaatia riittävän korkeaa palkkaa, niin onko se miesten tai yhteiskunnan vika? Moni äiti jää mielellään kotiin hoitamaan lapsia. Kyse ei varmastikaan ole aina edes siitä, että puoliso tienaa enemmän vaan biologiasta. Naisten hoivavietti on tunnetusti voimakkaampi kuin miesten. Luin vuosia sitten tutkimuksesta, jonka tuloksista selvisi, että miehet heräävät ennemmin katuporan ääneen kuin vauvan itkuun. Aikojen alusta alkaen naiset ovat hoitaneet lapsia ja miehet metsästäneet. Olisiko siinä syy, miksi naiset hoitavat lapsia enemmän vielä 2017-luvulla. Jotkut puolueet haluavat nyt riistää naisilta oikeuden äitiyslomaan ja pakottaa miehet jäämään kotiin lasten kanssa. Mitä tasa-arvoa se enää on, kun pakolla usutetaan naiset töihin? Jo nyt vanhemmilla on oikeus päättää kumpi jää kotiin hoitamaan alle vuoden ikäistä vauvaa ja mielestäni tämä oikeus on niin sanotusti oikeanlaista ja riittävää tasa-arvoa.

Mitä enemmän naiset pitävät ääntä siitä, että olemme edelleen sorrettuja Suomessa sitä enemmän kärsii työ oikeasti sorrettuja naisia kohtaan. Ei ole kovin uskottavaa enää valittaa naisten surkeasta asemasta maassamme. Siitä syntyy helposti vastareaktio, jonka tuloksena naisten oikeudet saattavat taas kärsiä. Me naiset voisimme nyt tyytyä tähän loistavaan asemaamme Suomessa ja ottaa vastuun yksilöinä itsestämme. Voisimme tunnustaa, että emme ole yhtä hyviä joissain hommissa kuin miehet siinä missä miehet eivät ole joissain hommissa yhtä hyviä kuin naiset. Ei tehdä asioista vaikeampaa kuin ne ovat, koska maailmassa riittää ihan riittävästi oikeitakin ongelmia ratkottavaksi.

Det här är inte Sverige. Mutta entä jos onkin?

Ruotsalainen Tv4 on tehnyt jutun, jonka mukaan Ruotsin Gävlessä on koulubussilinja, jossa tytöt ja pojat matkustavat erikseen. Samassa jutussa pääministeri Stefan Löfven julistaa, että ”Tämä ei ole Ruotsi”. Olisi ehkä Steffen aika herätä, koska: kyllä se taitaa olla ihan oikeasti 2017-luvun Ruotsi, jossa tuollaista tapahtuu.

Ruotsissa ei ole enää paluuta 1990-luvun Ruotsiin, jolloin maassa vallitsi rauha ja järjestys. Silloin finnjävlet taisivat olla ne pahimmat yhteiskuntarauhan horjuttajat. Suurikaan määrä suomalaisia ei saanut Ruotsia niin sekaisin, kuin nämä uudet maahanmuuttajat ovat saaneet. Maahan myös pyrkii koko ajan lisää turvapaikanhakijoita. Malmön poliisipiiri tarvitsisi Tanskan vastaiselle rajalle 200 poliisia turvaamaan rajatarkastukset. Malmön poliisi kärsii jo tämän lisäksi tuntuvasta resurssipulasta, sillä Helsingin sanomien jutun mukaan ”…(Malmön) poliisin rikostutkinta ”on romahduksen partaalla””.

Olin muutama vuosi sitten semisti huolissani Ruotsin tapahtumista. Huoli on kasvanut vuosi vuodelta ja tänä vuonna huoleni on saavuttanut uuden maksimin. Esimerkiksi Uppsala, kaupunki, josta minulle on aikaisemmin tullut mieleen Pekka Töpöhäntä ja ilkeä kollikissa Monni, onkin muuttunut muun muassa kivien heittelyn, autopolttojen ja nuoren pojan joukkoraiskauksen näyttämöksi.

On mielenkiintoista pohtia, miksi ruotsalaiset ovat antaneet tämän kaiken tapahtua. Mielenkiinto vaihtuu hiipivästi kauhuksi, kun mietin, mitä tällä hetkellä tapahtuu Suomessa. Esimerkiksi laittomasti maassa olevien, kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneiden ihmisten pakkopalautuksia vastustetaan ihan poliittisten päättäjien ja pappienkin toimesta. Jotkut päättäjistämme haluavat väkisin Suomeen Ruotsin kaltaisen kehityksen. Taustalla olevia syitä voi vain arvailla. Ehkä tunne menee järjen edelle, ehkä vaalimenestys on Suomen yhteiskuntarauhaa tärkeämpää. Oli se syy mikä tahansa, kovin järkevä se syy ei voi olla.

Yksi syy miksi minä aloin tätä blogia kirjoittamaan on tietynlainen isänmaallisuuden tunne, jonka olen huomannut itsessäni heränneen viime vuosina. Suorastaan rakastan Suomen luontoa: sen rauhaa, hiljaisuutta ja kauneutta. Pidän myös suomalaisista ihmisistä: vähän juroista, henkilökohtaisen tilan tarvitsevista, mutta silti niin ystävällisistä. Mielestäni Suomessa on niin paljon hyvää ja kaunista, että meidän pitäisi vaalia tätä aarretta kaikin mahdollisin keinoin. Emme saisi ottaa itsestään selvyytenä asioita kuten naisten ja seksuaalivähemmistöjen oikeudet, sanan- ja uskonnonvapaus tai yhteiskuntarauha. Vääränlaisella politiikalla tuo kaikki hyvä voi olla menetetty.

Valitettavasti suurin osa tämän hetkisistä puolueista harjoittaa tuota vääränlaista politiikkaa. Suomessa on lanseerattu ajatusmalli, jossa kansainvälisyys=kuka tahansa saa kulkea rajojen yli ilman papereita, jos sanoo sanan ”turvapaikka” ja rasisimi=yksikin poikkipuolinen sana nykyistä turvapaikkahakusysteemiä vastaan. Eri puolueiden pitäisi nyt vihdoinkin herätä arvostamaan Suomea ja lanseeraamaan uutta ja realistista ajatusmalllia: me voimme olla kansainvälisiä, vaikka emme päästä ketä tahansa rakkaaseen kotimaahamme. Meidän ei tarvitsisi tulevaisuudessa olla ihan joka asiassa samanlainen kuin 2017-luvun Ruotsi on.

Linkolalaisuutta kuntapolitiikkaan, kiitos!

Näin kuntavaalien alla on taas mielenkiintoista seurata mitä teemoja eri puolueet nostavat tärkeimmiksi vaaliteemoiksi. Puhutaan soteista ja uusista maakuntahallinnoista. Itselleni nämä kokonaisuudet ovat jääneet varsin epäselviksi. Uskon, että näin on myös ainakin osalle niistä, jotka ovat tällä hetkellä ehdolla kuntavaaleissa. Kansanedustajat olivat saaneet luettavaksi 1000 sivuisen selvityksen sote-mallista. Kenelläkään tavallisella pulliaisella ei ole mahdollisuutta päästä tuohon selvitykseen käsiksi ja jos olisikin, niin tuskin siitä paljoa ymmärtäisi. Siksi vastaukseni vaalikoneissa sote-kysymyksiin on ollut järjestäin: en osaa sanoa. Aikanaanhan tuo selviää, mitä se konkreettisesti pitää sisällään. Se on varmaa, että juosten kustu se selvitys ei ole. Siihen on uhrattu paljon aikaa, rahaa ja työryhmiä. Lopputuloksen pitäisi olla sata kertaa parempi kuin Obamacare, mutta saa nähdä miten käy. Kyynikkona ja soten saamasta hyvin kriittisestä palautteesta johtuen en usko hyvään lopputulokseen. Suomi kaivautunee yhä syvemmälle suohon.

Luin tänään Ylen jutun Suomen kasvaneista leipäjonoista. Niissä jonoissa näkyy jo ihan työssäkäyviäkin ihmisiä. Samaan aikaan hallituspuolueen edustajat iloitsevat orastavasta talouskasvusta. Olisiko yksi syy orastavaan kasvuun se, että työvoimapolitiikkaamme on muutettu työntekijää sortavampaan suuntaan? Yritykset saavat tehdä 0-sopimuksia (eli ns. tarvittaessa töihin kutsuttavia) ja pitkäaikaistyöttömiä edellytetään osallistumaan palkattomiin työharjoitteluihin. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että yrittäjyyttä pitäisi Suomessa tukea entistä enemmän, mutta siinä samalla ei saa unohtaa perusduunareita. Mielestäni esimerkiksi lomarahat ja pekkaset voitaisiin poistaa työehtosopimuksista, kunhan ihmisille tarjoittaisiin enemmän työtä, joka takaisi perustoimeentulon.

Saavutetuista eduista on hankalaa päästä irti, mutta joillain keinoilla meidän pitäisi taistella globalisaatiota vastaan. Ely-keskus toi tällä viikolla esiin suunnitelmansa tuoda halpatyövoimaa Afrikasta ja Aasiasta meidän rakennustyömaille. Jo nyt virolaisten ja puolalaisten osuus raksatyöläisistä on suuri. Emme tarvitse enää lisää ulkomaista työvoimaa. Mielestäni suomalaisilla onkin nyt peiliin katsomisen paikka. Meidän pitäisi luopua tietynlaisesta elintasosta, jos haluamme säilyä kilpailukykyisenä yhteiskuntana. Jokaiseen kotiin ei tarvita läppäriä, televisiota, tablettia ja varaavaa saunaa. Elinkustannustemme ollessa korkeita ja tavoitellessamme aina vaan lisää materiaa, mainetta ja mammonaa, tarvitsemme koko ajan lisää palkkaa. Jos tyytyisimme vähempään ja järkevöittäisimme kulutustottumuksiamme tulisimme paljon vähemmällä rahamäärällä toimeen. Yksikään puolue ei täysillä aja kulutuksen vähentämistä, koska se tarkoittaisi sitä, että koko kapitalistinen yhteiskuntamalli pitäisi purkaa.  Olen oppi-isäni Pentti Linkolan linjoilla: ihmiset itse tuhoavat hyvän elämän edellytykset maapallolla ja alamme olla siinä pisteessä, jolloin ei ole enää edellytyksiä kääntää kehitkysen kelkkaa.

Myönnän toki, että nautin itsekin teknisistä mukavuuksista ja vuosittaisista ulkomaanmatkoista. On vaikeaa miettiä elämää ilman päivittäisiä Facebook-päivityksiä ja lomakuvien postauksia. Silti kaipaan enemmän Linkolalaisuutta politiikkaan. Kapitalismi on osoittautunut tuhoisaksi maapallollemme. Mitä vähemmän kunnioitamme metsiämme ja yksinkertaista elämäntapaa, sitä varmemmin kuljemme kohti epähyvinvointia. Ihmisten lisääntyminen pitäisi saada kuriin. Mitä enemmän maapallolla on suita ruokittavana, sitä enemmän tarvitsemme tehotuotantoa. En voi sietää vihreiden feikki-vihreyttä. Linkolalainen vihreys saattaisi oikeasti pelastaa mitä pelastettavissa on. Ville Niinistön vaalislogan ”Tehdään Helsingistä hiilineutraali” on vain äänien kalastelua ja Villen oman palkkapussin kasvattamista, jotta hän saisi hankittua uusimman Iphonen (tai minkä merkin kannattaja Ville nyt sitten ikinä onkaan).

Näppärästi sain purettua angstiani soten ja leipäjonojen kautta nykyistä vihreiden politiikkaa kohtaan. Voisin vielä äänestää vihreitä, jos ne eivät olisi myyneet persettään globalisaatiolle ja kapitalismille. Vapautankin nyt kaikki äänestäjät tuskastaan: ihan sama ketä äänestätte, tuhon tietä kuljemme joka tapauksessa.

Kauan eläköön Mestari-Linkola!

Monikulttuurinen aamunavaus

Valitettavasti aloitin aamuni lukemalla Iltalehden tekemän jutun Malmön tilanteesta. Piti tänään avautua Kelan toiminnasta, mutta pulssi käy nyt niin korkealla taas kerran maahanmuuttouutisoinnin takia, että pakko päästää vähän höyryjä ulos. Avaan nyt jutusta heränneitä ajatuksiani.

Jutussa mainitaan, että Suomessa tapahtuu enemmän kuolemaan johtanutta väkivaltaa kuin Ruotsissa. Ok, voi olla, mutta kuinka paljon Suomessa tapahtuu ampumisia kaduilla kesken päivää? Entä kuinka monessa kuolemaan johtaneessa väkivaltatapauksessa koituu Suomessa sivullisille vaaraa?  En ainakaan muista kuulleeni tapauksesta esim. Tampereelta, jossa teinipoika odottelisi aamulla bussia bussipysäkillä ja yhtäkkiä hänen eteen olisi ilmestynyt auto, josta poikaa ammutaan päähän ja tekijät kaasuttavat todennäköisesti iäksi karkuun. Tämä oli muunneltu versio Malmössä sattuneesta tapauksesta, jossa 16-vuotiasta ammuttiin päähän hänen seisoskellessa bussipysäkillä alkuillasta. Kranaatit lentelevät eri puolella Ruotsia (esim. Göteborgissa). Tukholman alueella on pelkästään tällä viikolla tapahtunut viisi henkirikosta ja poliisi on helisemässä resurssipulan takia. No, Tukholma tai Göteborg ei olekaan Malmö, joten niillä ei ole mitään tekemistä minkään kanssa.

Lisäksi Iltalehden jutussa kerrotaan, että Ruotsin ulkoasiainministeriö oikoo virheellistä väittämää, että maahanmuutolla ja rikollisuudella olisi jotain tekemistä keskenään. Tästä ei ole kuulemma mitään näyttöä. No ei kai ole, koska Ruotsista löytyy viimeiset rikollisten etnisyyteen pohjautuvat tilastot vuodelta 2005! Hieno strategia. Maahanmuuttokriittisten valitus maahanmuuttajien rikoksista voidaan kuitata sillä, että ei ole näyttöä. Iltalehden haastattelema Tukholman yliopiston kriminologian professorin Jerzy Sarneckin lausunto ”- Ero vastaavissa olosuhteissa kasvaneiden syntyperäisten ruotsalaisten sekä maahanmuuttajien tekemien rikosten määrässä on melko pieni.”  herättää ihmetystä. Miten hän voi tuon tietää, koska rikoksia ei tilastoida etnisyyden mukaan. Onko olemassa sittenkin tilastot, joita ei kansalle näytetä vai vetelikö professori tilastoja pohjattomasta ruotsalaisesta taikurinhatusta? Harmillista näille professoreille on se, että on olemassa Peter Springaren kaltaisia poliiseja, jotka julkisesti valoittavat todellista tilannetta kansalaisille.

Iltalehti on haastatellut myös Malmön Rosengårdin kaupunginosassa kosmetologikauppaa pitävää naisyrittäjää Ella Hellsteniä. Juttu loppuu Hellstenin kommenttiin ”- Olin täällä ensin, enkä suostu muuttamaan. Naisten pitää pitää täällä yhtä, ja kaikki naiset ovat aina tervetulleita myymälääni, hän päättää.”. Iltalehti ei avaa tätä lausahdusta ollenkaan. Ilmeisesti Malmössä on jo liiketiloja, joihin naisilla ei ole asiaa.

Eli kaikki on hyvin Ruotsissa: Ihmisiä ammutaan kaduilla keskellä päivää ja naiset eivät saa liikkua vapaasti, mutta kaikki on hyvin! Syy, miksi tämmöinen uutisointi saa minut lähes raivon valtaan on se, että pelkään tämän kehityksen rantautuvan myös Suomeen ja tietysti tunnen solidaarisuutta ruotsalaisia naisia kohtaan. Mielestäni kaikilla naisilla kaikkialla maailmassa pitäisi olla oikeus päättää missä liikkuu ja mitä vaatteita pukee ylleen. En halua joutua pelkäämään liikkumista kaduilla. Haluan mennä shoppailemaan mihin sitten haluankin mennä ja käydä lenkillä juuri niillä lenkkipoluilla kuin haluan juuri niissä vaatteissa missä sitten haluankin lenkkeillä.

Alexander Stubbin ja Ville Niinistön kaltaiset päättäjät, jotka väittävät, että Ruotsilla menee hyvin, varmasti vihaavat naisia. Itse asiassa minun näkemykseni mukaan perussuomalaiset on ainoa puolue, joka oikeasti pitää naisten turvallisuudesta huolta ja puolustaa naisten oikeuksia. Tiedän, että näkemykseni on todella suuressa ristiriidassa valtamedian levittämään maailmankuvaan nähden. Voitte miettiä tahoillanne, miksi näin on.

Laiton on laiton

Eilen illalla Helsingin rautatientorilla tapahtui jotain mieltä järkyttävää ja sellaista, jota ei soisi ikinä, missään, koskaan tapahtuvan: mies yritti tappaa itsensä hirttäytymällä. Syynä on mediatietojen mukaan kielteinen turvapaikkapäätös.

Teko siis tapahtui rautatientorilla, mielenosoittajien leirin vieressä alkuillasta. Laittomasti maassa olevien, kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneiden mielenilmaus on nyt kestänyt neljättä viikkoa. Leiri on pystyssä julkisella paikalla. Poliisit turvaavat leiriä. Siis vielä kerran selkosuomella: poliisit turvaavat laittomasti maassa olevien mielenilmausta. He ovat leiriytyneet julkisella paikalla. Tilannehan on periaatteessa sama, jos joukko rikoksesta tuomittuja leiriytyisi rautatientorille vaatien, että heidän tuomionsa kumotaan ja poliisi turvaisi leiriytyneitä eikä veisi heitä vankilaan.

Palatkaamme tuohon järkyttävään eilisen illan tapahtumaan. Turvapaikanhakijan, tai tässä tapauksessa laittomasti maassa olevan henkilön henkinen paine on varmasti kova. Halu jäädä Suomeen on suuri. Niin suuri, että iskee epätoivo. Epätoivoinen ihminen on valmis epätoivoisiin tekoihin. Millä siis voisimme estää tämän epätoivon eskaloitumisen?

Vaihtoehtoja on. Voisimme myöntää kaikille Suomeen haluaville ja Suomessa jo oleville turvapaikan. Mutta tämähän ei ole ratkaisu. Sen jokaisen, joka jostain jotain ymmärtää on ymmärrettävä ja hyväksyttävä. En lähde edes avaamaan syitä, miksi tämä ei ole mahdollista, koska syyt ovat niin ilmeiset. Eli ei, tuo ei ole vaihtoehto. Toinen vaihtoehto on pakkokarkoitukset. Tässä ongelmana on se, että henkilöllä pitäisi olla laillinen matkustusasiakirja. Jos turvapaikanhakijan passi on hukkunut matkalla (ei niin yllättäen näitä tapauksia on enemmän kuin yksi tai kaksi), ainoa mahdollisuus matkustusasiakirjan saamiseen on, että hakijan kotimaan viranomaiset selvittävät henkilön olevan se henkilö, jonka hän sanoo olevan ja tämän jälkeen lähettävät matkustuasiakirjat Suomeen. Finlexin sivujen mukaan tämä prosessi vie kahdesta viikosta yhdeksään kuukauteen.

Viime vuonna palautettavien määräksi arvioitiin 17 510 henkilöä. Näistä 70 % saadaan poliisin mukaan palautettua. 70 % tuosta luvusta on 12 257 henkilöä. Kun noiden lukujen erotuksen laskee jäljelle jää 5253 henkilöä. Mitä noille kaikille 5253 ihmisille tapahtuu? Ovatko he pian myös rautatieasemalla leiriytyneenä? Miten henkilö pystyy elättämään itsensä, jos on laittomasti maassa? Näiden kysymysten lisäksi mietityttää rahallinen panostus näiden paluulentojen järjestämiseen. Yhden henkilön palautus maksaa noin 1000 euroa. Kun 1000 euroa kerrotaan 12 257:llä saadaan tulokseksi 12 257 000 euroa. Tämä on pelkästään paluulentoihin tuhlattava summa! Nyt haloo Vihreät, Vassarit, Demarit, Kokoomuslaiset, Keskustalaiset, RKP:set ja KD:t (jäikö joku mainitsematta?): Maailmaa ei näin pelasteta!

Jälleen kerran siis päädyn pohdinnassani siihen, että tämän hetkinen turvapaikkapolitiikka on aivan syvältä. Tämä systeemi ei palvele kenenkään etua. 17 510 henkilöä kuormittaa turhaan meidän koneistoa. Jos ne henkilöt, jotka ovat oikeutettuja saamaan turvapaikan valittaisiin jo lähtömaassa tai lähimmässä turvallisessa maassa, säästettäisiin kaikkien aikaa, rahaa ja mielenterveyttä. Suomi voisi tukea rahallisesti elämää pakolaisleireillä. Leireiltä paluu kotimaahan tilanteen rauhoituttua olisi paljon helpompaa. Kulttuurien yhteentörmäyksiä ei syntyisi niin paljoa, koska Suomeen valikoituisi vain he, jotka olisivat oikeasti hädänalaisina. Siihen haluan uskoa, että jos ihminen on hädässä hän haluaa kunnioittaa pelastajaansa ja haluaa integroitua Suomeen ja noudattaa Suomen lakia Sharia-lain sijasta.

Lähdin liikkeelle siitä epätoivoisesta teosta, joka tapahtui eilen rautatieasemalla ja siihen palaan nyt viimeisen kerran. Jos syyllisiä pitää teolle etsiä, niin ne löytyvät siitä joukosta, joka on tämän hetkisen turvapaikkapolitiikan luoneet. Tai sitten syyllinen on mielenterveysongelma, niin kuin se yleensä on itsemurhaa yrittävien keskuudesssa. Niin järkyttävää kuin se onkin, olen silti sitä mieltä, että jokainen, joka on saanut kielteisen turvapaikkapäätöksen eikä suostu poistumaan maasta on rikollinen, olkoon hän mielenterveysongelmainen tai ei. Nämä rikolliset eivät suostu kunnioittamaan Suomen lakia. Jos joukossa on oikeasti hädänalaisia, mutta heidän turvapaikkahakemuksensa on käsitelty virheellisesti, olisi tämä virheellinen käsittely ollut ehkä mahdollista välttää edellä mainitsemallani keinolla: turvapaikkahakemus olisi tehty jo lähtömaassa. Suomella olisi varmasti enemmän resursseja tutkia henkilöiden taustat huolellisemmin, jos mitään turvapaikanhakijavyöryjä ei pääsisi maahamme.

Toivonkin, että turvapaikkapolitiikkamme muutettaisiin humaanimpaan suuntaan. Onnenonkijat ja muka hädänalaiset vievät törkeällä tavalla mahdollisuuden turvapaikkaan heiltä, jotka sitä oikeasti tarvitsevat.

Tämmöinen viikko tällä kertaa…

Mieletön viikko taas takana. Joka päivä olisi voinut julkaista blogitekstin, mutta valitettavasti aikaa ei ole siihen löytynyt.

Mitä enemmän lukee uutisia, joita ei ole julkaistu suomalaisessa mediassa, sitä toivottomammalta tilanne tuntuu. Samaan aikaan kun Ylen A-studiossa näytetään laittomien maahanmuuttajien mielenosoituksesta raporttia, jossa soi taas jonkinlainen sympatian nostattajaksi tarkoitettu hempeilymusiikki taustalla ja on ilmiselvää, että raportin tarkoitus on vain saada ihmisten sympatiat laittomien maassaolijoiden puolelle, luen Hommaforumilta englantilaisessa sanomalehdessä julkaistua uutista tunisialais-ruotsalaisten Tukholmassa tekemästä joukkoraiskauksesta. Raiskaus on livestreamattu Facebookiin tunisialaisten omaan suljettuun ryhmään. Pojat jäivät kiinni, koska joku suljetun ryhmän jäsenistä piti raiskausta laittomana ja ilmoitti tekijät poliisille. Kaiken kukkuraksi ilmiantajaa on uhattu hengen menettämisellä, koska hän on joidenkin tunisialais-ruotsalaisten mielestä liian länsimaalaistunut. Joukkoraiskauksen pitäminen laittomana toimintana onkin ihan liian länsimaalaista. Ruotsalaisten pitäisi nyt muuttaa lakeja joukkoraiskausmyönteisemmäksi, jotta tunisialaiset kotoutuisivat paremmin.

Ruotsin eräässä sanomalehdessä julkaistiin myös toinen juttu, joka sai ihokarvani nousemaan. Eräs turkkilaistaustainen nainen oli asunut vuosia Tukholman lähiössä Husbyssä. Nyt hän on joutunut muuttamaan alueelta pois, koska radikaali-islamistit rajoittavat liikaa naisten liikkumista lähiössä. Tätä eri kulttuurista tulevien toimintaa ei yleisesti tuomita, koska rasismi. En haluaisi uskoa tätä todeksi. Tämä kaikki tapahtuu Ruotsissa, tuossa tasa-arvon luvatussa maassa.

Absurdstania-tauti on levinnyt muuallekin. Ranskan presidentinvaalit lähestyvät ja tällä viikolla yhden ehdokkaan syytesuoja peruuttiin: Marine Le Peniä voidaan syyttää hänen Twitterissä julkaisemista Isis-taistelijoiden kuvista. Kuvien julkaisusta on 1,5 vuotta aikaa. Haiskahtaa pahasti siltä, että yhden henkilön asettuminen ehdolle halutaan estää tai hänen kampanjansa halutaan pilata. Viime vuonna joku asiantuntija sanoi, että Ranska on sisällisodan partaalla. En yhtään ihmettele, jos näin on. Järkevää keskustelua maahanmuutosta ei sielläkään ole pystytty käymään. No-go-lähiöitä löytyy sieltäkin. Ulkomaalaistaustaiset mellakoivat milloin mistäkin syystä. Silti ranskalaisten pitäisi suvaita tämä kaikki. Ei ole mikään ihme, että Marine Le Penin kaltaiset saavat valtavaa kannatusta. Ihmisillä ei ole äänestysvaihtoehtoja silloin, kun 9/10 puolueista puoltaa maahanmuuttoa ja 1/10 puolueista vastustaa järjestöntä maahanmuuttopolitiikkaa. Silloin kun on vain yksi äänestysvaihtoehto, ei ole niin väliä kuinka radikaaleja ajatuksia ehdokkaalla tai puolueella on, jos se on ainoa äänestettävissä oleva maahanmuuttokriittinen vaihtoehto.

Muistan vielä elävästi ajan, kun äänestin vasemmistoliittoa ja halusin pelastaa koko maailman. Ihmisten pahuus oli mielestäni aivan hirveää: miksi joidenkin mielestä emme voi auttaa kaikkia apua tarvitsevia ihmisiä. Tuosta hyvyys-unesta heräämisen jälkeen olen ollut ehkä vähän ahdistuneempi maailman tilanteesta, mutta olen silti äärimmäisen onnellinen, että heräsin. Olen sitä mieltä, että realiteetit täytyy kohdata niin politiikassa kuin henkilökohtaisessa elämässäkin. Vaikeiden asioiden kieltäminen ei johda mihinkään hyvään. Asiat pitää kohdata juuri sellaisina kuin ne näyttäytyvät. Jos jossain on ongelma, se pitää ratkaista mielellään hyvässä hengessä ja keskustelemalla. Tämän hetkinen tilanne Suomessakin on erittäin tulehtunut. Keskusteluyhteyttä ei enää ole ”rasistien” ja ”suvaitsevaisten” välillä. ”Rasistien” tuomitseminen, sananvapauden rajoittaminen ja hiljentämisyritykset ovat menneet liian pitkälle.

Vastakkainasettelu kasvaa koko ajan ihan arkielämässäkin. Esimerkiksi perussuomalaisten nuorten entistä puheenjohtajaa Sebastian Tynkkystä on kehoitettu välttämään käymistä AC Oulun jalkapallo-otteluissa AC Oulun faniklubin ”ydintyypin” toimesta. Tynkkysen mukaan syy ei voi olla muu kun hänen poliittinen suuntautuminen. Median ja poliitikkojen rasismi-vouhotus on tehnyt tehtävänsä. Niin sanottuja rasisteja on ihan ok haukkua ja kieltää osallistumasta esimerkiksi jalkapallopeleihin. Rasistisiksi luonnehdittuja puhetilaisuuksia on ihan ok perua ja jos death metal bändi soittaa liian ”islamofobisia” sanotuksia sisältävää death metallia, niin senkin esiintyminen on ihan ok estää.

Pahoin pelkään, että ”suvaitsevaisten” rajoitukset ”rasisteille” tulevat jatkumaan samaan aikaan, kun ihmisten arkielämä tulee yhä turvattomammaksi ja epätasa-arvoisemmaksi. Ihmiset, jotka tuomitsevat tolkun ihmiset ja realistit rasisteiksi kaivavat syvää yhteiskunnallista kuoppaa. Ehkä vanha sanonta ”se joka toiselle kuoppaa kaivaa, se itse siihen lankeaa” tulee pitämään tässäkin tapauksessa paikkaansa.