Pyöräile kuntalainen, vaikka henkesi uhalla!

Monet kunnat haluavat ainakin korulauseissa panostaa kestävään kehitykseen ja sen kanssa naimisissa olevaan kevyeen liikenteeseen. Turun kaupungin vuonna 2010 tekemässä kävelyn ja pyöräilyn kehittämisohjelmassa toivotaan, että: ”Pyörällä tehtävät matkat asukasta kohden lisääntyvät vähintään 50 % (vuoteen 2030 mennessä) vuoden 2006 tasosta.” Saman ohjelman kevyen liikenteen edistämistyön periaatteita ovat muun muassa: ”Ihmiselämän kunnioittaminen – ihmisten terveys ja turvallisuus asetetaan etusijalle” ja ”Liikkuminen kävellen ja pyörällä tarjoaa myönteisiä elämyksiä.” sekä tietysti: ”Taloudellisuus – vältetään kalliita ratkaisuja jos ne voidaan korvata edullisemmilla tai jos samalla rahalla saadaan enemmän vaikutuksia muulla tavalla.” Tällä hetkellä kalliita ratkaisuja on todella vältetty. Pyöräteiden kunnostaminen on korvattu halvalla ratkaisulla: jättämällä ne oman onnensa nojaan.

Keväästä syksyyn pyöräilen. 30 kilometrin pyörälenkki ei tee tiukkaa. Turun ja lähikuntien pyörätiet ovat siis tulleet todella tutuiksi. Joka vuosi kevään ensimmäiset lenkit menevät todella hyvällä fiiliksellä. On ihan mahtava tunne, kun talven tauon jälkeen saa taas painaa menemään. Niiden muutaman fiilistelylenkin jälkeen alkaa joka vuosittainen ketutus: miksi luulen polkevani perunapellossa, vaikka pyöräilen Uudenmaantien reunalla kulkevaa pyörätietä?

Viimeksi eilen nousi jopa tankoraivo. Kesken jyrkähkön alamäen oli asfaltti revitty pois ja tilalla oli isoa soraa. Autoilijoille olisi pystytetty liikennemerkki ja spottivalot, että edessä on työmaa. Mutta miten kohdellaan meitä hyötyliikkujia? Ei mitään varoitusta missään muodossa! Jos autoilija taajama-aluella osuu töyssyyn, saattaa auton pohja osua maahan. Jos pyörä tekee saman alamäessä kovassa vauhdissa, saattaa seuraukset olla hippasen vakavammat. Kenen etua ajaa se, ettei yhtä liikennemerkkiä voida pystyttää meille pyöräilijöille varoittamaan edessä olevasta todellisesta vaaratekijästä.

Kovasti eri kunnat muka-panostavat kevyeen liikenteeseen. Ihmisiä painostetaan liikkumaan enemmän, ettei vaan sairastuttaisi kakkostyypin diabetekseen. Silti pyöräteiden kunnossapito on täysin olematonta. Turkuun voisikin perustaa pyörätiereitistön, jolla olisi tehostettu kunnossapito. Reitistöä voisi laajentaa Fölin hengessä myös lähikuntiin. Sillä reitillä me kuntopyöräilijät saisimme ajella varmasti turvallisesti ja reitistö varmasti innostaisi lisää ihmisiä pyöränselkään. Tämä olisi win-win-tilanne pyöräilijöille, joiden tilanne Turussa on ollut jo vuosikymmeniä lose-lose, korulauseita sisältävästä kehittämisohjelmasta huolimatta.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s