Laiton on laiton

Eilen illalla Helsingin rautatientorilla tapahtui jotain mieltä järkyttävää ja sellaista, jota ei soisi ikinä, missään, koskaan tapahtuvan: mies yritti tappaa itsensä hirttäytymällä. Syynä on mediatietojen mukaan kielteinen turvapaikkapäätös.

Teko siis tapahtui rautatientorilla, mielenosoittajien leirin vieressä alkuillasta. Laittomasti maassa olevien, kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneiden mielenilmaus on nyt kestänyt neljättä viikkoa. Leiri on pystyssä julkisella paikalla. Poliisit turvaavat leiriä. Siis vielä kerran selkosuomella: poliisit turvaavat laittomasti maassa olevien mielenilmausta. He ovat leiriytyneet julkisella paikalla. Tilannehan on periaatteessa sama, jos joukko rikoksesta tuomittuja leiriytyisi rautatientorille vaatien, että heidän tuomionsa kumotaan ja poliisi turvaisi leiriytyneitä eikä veisi heitä vankilaan.

Palatkaamme tuohon järkyttävään eilisen illan tapahtumaan. Turvapaikanhakijan, tai tässä tapauksessa laittomasti maassa olevan henkilön henkinen paine on varmasti kova. Halu jäädä Suomeen on suuri. Niin suuri, että iskee epätoivo. Epätoivoinen ihminen on valmis epätoivoisiin tekoihin. Millä siis voisimme estää tämän epätoivon eskaloitumisen?

Vaihtoehtoja on. Voisimme myöntää kaikille Suomeen haluaville ja Suomessa jo oleville turvapaikan. Mutta tämähän ei ole ratkaisu. Sen jokaisen, joka jostain jotain ymmärtää on ymmärrettävä ja hyväksyttävä. En lähde edes avaamaan syitä, miksi tämä ei ole mahdollista, koska syyt ovat niin ilmeiset. Eli ei, tuo ei ole vaihtoehto. Toinen vaihtoehto on pakkokarkoitukset. Tässä ongelmana on se, että henkilöllä pitäisi olla laillinen matkustusasiakirja. Jos turvapaikanhakijan passi on hukkunut matkalla (ei niin yllättäen näitä tapauksia on enemmän kuin yksi tai kaksi), ainoa mahdollisuus matkustusasiakirjan saamiseen on, että hakijan kotimaan viranomaiset selvittävät henkilön olevan se henkilö, jonka hän sanoo olevan ja tämän jälkeen lähettävät matkustuasiakirjat Suomeen. Finlexin sivujen mukaan tämä prosessi vie kahdesta viikosta yhdeksään kuukauteen.

Viime vuonna palautettavien määräksi arvioitiin 17 510 henkilöä. Näistä 70 % saadaan poliisin mukaan palautettua. 70 % tuosta luvusta on 12 257 henkilöä. Kun noiden lukujen erotuksen laskee jäljelle jää 5253 henkilöä. Mitä noille kaikille 5253 ihmisille tapahtuu? Ovatko he pian myös rautatieasemalla leiriytyneenä? Miten henkilö pystyy elättämään itsensä, jos on laittomasti maassa? Näiden kysymysten lisäksi mietityttää rahallinen panostus näiden paluulentojen järjestämiseen. Yhden henkilön palautus maksaa noin 1000 euroa. Kun 1000 euroa kerrotaan 12 257:llä saadaan tulokseksi 12 257 000 euroa. Tämä on pelkästään paluulentoihin tuhlattava summa! Nyt haloo Vihreät, Vassarit, Demarit, Kokoomuslaiset, Keskustalaiset, RKP:set ja KD:t (jäikö joku mainitsematta?): Maailmaa ei näin pelasteta!

Jälleen kerran siis päädyn pohdinnassani siihen, että tämän hetkinen turvapaikkapolitiikka on aivan syvältä. Tämä systeemi ei palvele kenenkään etua. 17 510 henkilöä kuormittaa turhaan meidän koneistoa. Jos ne henkilöt, jotka ovat oikeutettuja saamaan turvapaikan valittaisiin jo lähtömaassa tai lähimmässä turvallisessa maassa, säästettäisiin kaikkien aikaa, rahaa ja mielenterveyttä. Suomi voisi tukea rahallisesti elämää pakolaisleireillä. Leireiltä paluu kotimaahan tilanteen rauhoituttua olisi paljon helpompaa. Kulttuurien yhteentörmäyksiä ei syntyisi niin paljoa, koska Suomeen valikoituisi vain he, jotka olisivat oikeasti hädänalaisina. Siihen haluan uskoa, että jos ihminen on hädässä hän haluaa kunnioittaa pelastajaansa ja haluaa integroitua Suomeen ja noudattaa Suomen lakia Sharia-lain sijasta.

Lähdin liikkeelle siitä epätoivoisesta teosta, joka tapahtui eilen rautatieasemalla ja siihen palaan nyt viimeisen kerran. Jos syyllisiä pitää teolle etsiä, niin ne löytyvät siitä joukosta, joka on tämän hetkisen turvapaikkapolitiikan luoneet. Tai sitten syyllinen on mielenterveysongelma, niin kuin se yleensä on itsemurhaa yrittävien keskuudesssa. Niin järkyttävää kuin se onkin, olen silti sitä mieltä, että jokainen, joka on saanut kielteisen turvapaikkapäätöksen eikä suostu poistumaan maasta on rikollinen, olkoon hän mielenterveysongelmainen tai ei. Nämä rikolliset eivät suostu kunnioittamaan Suomen lakia. Jos joukossa on oikeasti hädänalaisia, mutta heidän turvapaikkahakemuksensa on käsitelty virheellisesti, olisi tämä virheellinen käsittely ollut ehkä mahdollista välttää edellä mainitsemallani keinolla: turvapaikkahakemus olisi tehty jo lähtömaassa. Suomella olisi varmasti enemmän resursseja tutkia henkilöiden taustat huolellisemmin, jos mitään turvapaikanhakijavyöryjä ei pääsisi maahamme.

Toivonkin, että turvapaikkapolitiikkamme muutettaisiin humaanimpaan suuntaan. Onnenonkijat ja muka hädänalaiset vievät törkeällä tavalla mahdollisuuden turvapaikkaan heiltä, jotka sitä oikeasti tarvitsevat.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s